lauantai 30. lokakuuta 2010

Rauhallista iltaa itse kullekin

Sähköpostiin on tullut muutamia viestejä ja laitan ne tähän jotta halukkaat voivat iltarukouksissaan muistaa kanssakulkijoita.

"Opiskelut tuntuvat raskailta ja syksy masentaa."


"Haluaisin uuden työpaikan, nykyinen vie kaikki voimat. En tiedä mistä aloittaa enkä tiedä kuinka lähteä nykyisestä."


"Mulla päättyi suhde vähän aikaa sitten enkä tiedä miten jatkaa eteenpäin, olen ihan rikki."


"Taivaasta ei kai rahaa tipu, mutta jos Jumala on olemassa, voisi hän jotenkin auttaa ratkomaan taloudelliset ongelmani."


Meillä on jokaisella omat taistelumme ja vaikeutemme elämässä, toisilla niitä on enemmän ja toisilla vähemmän. Jokainen niistä on kuitenkin yhtä tärkeä kuultavaksi.
Kaikki asiat saavat kuitenkin ajallaan päätöksen, siitä voimme olla varma. Ja ei, tähän ei tarvita edes Jumalaa, sillä "asioilla nyt vaan on tapana järjestyä".
Uskon, että rukouksen avulla voimme kuitenkin saada ennen kaikkea mielenrauhaa ja voimaa sietää ja kestää asioita, kunnes sen vastauksemme ja ratkaisumme saamme.

Autetaan toisiamme. Elämä ei ole kilpailu, vaan yhdessä kulkemista. Jokainen meistä syntyy ajallaan, lähtee ajallaan. Mitä haluamme olevan siinä välissä?

perjantai 29. lokakuuta 2010

Tiesi päässä?

Hei sinä. Voimme tulla elämässämme tiemme päähän monella tapaa. Joskus taas olemme risteyksessä jossa emme tiedä jatkaako oikealle, vasemmalle, liikkuako eteen, pysyäkö paikallaan vaiko perääntyä.
Joskus syyt ja eksymisen tunne on pienempi, joskus taas suurempi ja vaikeampi, jossa tunne selviytymisestä on olematon. Mutta oli surumme sitten pieniä tai suuria, minä olen tullut lähemmäs 30 vuotisen elämäni aikana siihen tulokseen, että surumme ja itkumme ei kaiu kuuroille korville. Uskon, että taivas kuulee.
Se on kuullut ja kuulee minua, ja se tasan kuulee myös sinun huutosi ja näkee harhaiset eksyneet askeleet.

Aloitan tämän sivuston pidon siksi, että olisin itse kaivannut tällaista monena hetkenä elämässäni.
Paikkaa, jossa sanoa asioita vaikkapa ihan anonyymina ääneen, TIETÄEN, että joku aivan varmasti sen lukee, eikä kohauta olkiaan, osoita, tai naureskele.

Kuka täällä päässä on. Nuori, vielä alle kolmekymppinen ihan tavallinen töissä käyvä ihminen joka sulautuu katukuvassa muuhun ikäiseensä massaan. Mutta minulla on jotain, mitä ehkä vieressä kävelevällä ei ole. Usko Jumalaan. Uskon kristinuskon Jumalaan, mutta tällä sivulla et tule kuulemaan minkäänlaista paasausta, opetusta, enkä tule provosoitumaan mahdollisista huuteluista.
En ota myöskään kantaa uutisissa pyöriviin aiheisiin, koska ne eivät tämän sivuston elämän kannalta ole oleellisia.

Haluan Umpikujan olevan sinulle paikka pysähtyä. Laske taakat käsistäsi. Jos itkettää, anna itkun tulla. Heitä ne miljoona kysymystä ilmoille, pois mieltäsi painamasta.  Jos voisit yhden kerran elämässäsi uskoa, että elämäsi ei ole sattumien summa, ja että on olemassa Joku joka kuulee, mikä olisi sydämesi syvin toive tai avunpyyntö Hänelle? Kerro se täällä. Minä kerron sen yhdessä sinun kanssasi Hänelle, ja niin tekee varmasti myös moni muu tänne eksyvä.

Älä jää yksin.

Jokainen ihminen on saman arvoinen, ja jokaisen suru viiltää samaan paikkaan. Sydämeen.
Taivas kuulee.

Voit jättää sähköpostin kautta vaikkapa rukouspyynnön. Tai mitä vaan. Tämän on roskis, johon voit kaataa pimeän, ja jatkaa vapaammin matkaa. Osoite on blogiumpikuja@gmail.com.

Kommentit tulevat ensin hyväksyttäväksi sähköpostiini, joten ei hätiä jos ne eivät heti sivulla näy, ne tulevat tänne kyllä.

http://www.youtube.com/watch?v=pdoZvhsERg8&feature=related